Jep, mutta kyllä oli jo aikakin. Ma-ti yö oli parempi ja ti-ke taas huonompi. Tiistaina Pimu ei enää suostunut syömään juuri mitään. Keskiviikkona keitin lihalientä ja annettiin sitä ruiskulla. Torstaina keittelin kanalientä. Masu oli luonnollisesti aika ruikulla. Liemet onneks meni hyvin alas ja tuntui maistuvan muutenkin . Juonut se on koko ajan, joten kuivumisen vaaraa ei ole ollut.

To-pe yö oli huonompi ja lima lensi. Päivän aikana pimu oli juonut kupista kanalientä. Oli kuitenkin sen verran huonovointinen, että soitin lääkäriajan. Siellä vierähti taas pari tuntia. Hengitysäänet rohisivat ihan erilailla kun edellisellä käynnillä. Myös Pimun kohtu ultrattiin ja varmistuttiin ettei siellä ole tulehdusta. Anssi tyhjensi anaalirauhaset, joissa olikin tavaraa. On ollut masu sen veran löysällä ettei ole rauhaset itsestään tyhjentyneet. Taas otettiin verenkuva. Se oli muuten ok, mutta arvo joka näyttää allergisen reaktion oli vähän koholla.

Nyt vaivaa hoidetaan sitten astmaattisena hengitystieärsytyksenä. Suuri epäilys on, että matolääke aiheutti Pimulla allergisen reaktion ja se jatkuu vielä. Tyttö sai sunnuntai-iltana matolääkkeen ja maanantaiaamuna yski kovasti. Ja sen jälkeen aina tähän päivään asti. Pimu sai eilen kortisonipiikin ja tänään haettiin astmalääkkeet ja annostelija. Kortisoni selvästi auttoi, koska illalla tyttö oli pirteä ja osallistuva. Se söi suht hyvin ja nukkui koko yön !!! Kuin myös me.

Yskii edelleen aina välillä, mutta limaa ei tule. Lääkitystä jatketaan kunnes yskänoireet häviää. Kontrolli on viikon päästä. Nyt jää sitten Tampereen näyttely väliin. Tuijan piti tulla tänään trimmaamaan Pimu, mutta ei haluta sitä kiusata kun on toipuminen vasta alkanut. Tänäänkin maistui ruoka aika hyvin, onneks!

Jedin kanssa olin keskiviikkona Hyvinkäällä treenaamassa. Olihan rata, ei voi muuta sanoa. Piirsin sen just... sen verran tuli tahkottua että muistan estevälit ja sijoittelut uskomattoman hyvin .  Ongelmana oli se, että olin liikaa edellä lähes koko ajan. Uskomatonta! Sitten kun mulla on tarpeeks vauhtia niin ohjauksesta tulee hätästä tai unohdan sen. Mutta hyvä siitä sitten lopulta tuli. Lopuksi vielä juteltiin Juhan kanssa pitkät pätkät myöhästyttäen seuraavan ryhmän alkua. Hän oli menettänyt hiljattain vanhimman (siis myös rakkaimman) ja menestyneimmän koiransa. Vetää aika hiljaiseksi kun kuulee sellaisesta .

Jazi on ollut Pimun sairastamisen ajan kyllä ihan outo! On viettänyt meidän kanssa aikaa olkkarissa iltaisin ja osallistunut muutenkin kaikkeen. Eiköhän tää tilanne tästä ala normalisoitua kun Pimu toipuu...