Jazi kävi tänään lääkärissä. Se ei alkuviikosta syönyt joka iltaista denta stixiään ja aloin tutkia sen suuta... Ientulehdus oli äitynyt niin pahaksi, että oli pakko varata lääkäriaika . Tutkiskelin vaihtoehtoja ja päädyin Hervannan eläinlääkäreihin. Vaikutti kohtuuhintaiselta ja näin jälkeenpäin voin sanoa, että palvelukin oli loistavaa! Muistin myös Marian maininneen, että on siellä koiria käyttänyt. Voin suositella ell Jussi Laitista .

Huonojen hampaiden lisäksi Jazi on lihonut pienessä ajassa paljon ja juo huomattavasti enemmän kun ennen. Niinpä otettiin samalla kertaa myös verinäyte. Olin varma, että muorilla on vähintään sokeritauti. Jazi oli yllättävän rauhallinen, mutta laitettiin kuonokoppa, kun Jussi otti näytteen. Sitten laitettiin rauhoitusaine isoon lihakseen. Kerroin etukäteen kuinka vaikeaa Jazin rauhoittaminen on ennen ollut. Niinpä me piikin jälkeen lähdettiin ulos. Ihan sen takia, että Jazin stressitaso laskee, kun pääsee huoneesta ulos. Ei tarvinnut montaa askelta ulkona ottaa, kun Jazi tsippasi! En meinannut uskoo silmiäni . Jussi tsekkasi suun ja totesi, että poistettavia hampaita löytyy ja hammaskiveä myös. Jazi jäi hoidettavaksi ja mä lähdin kauppaan.

Pelonsekaisin tuntein menin hakemaan potilasta. Mutta mitä vielä, sainkin hyviä uutisia! Jazin veriarvot on ok! Tulehdusarvo vähän koholla, mutta se johtuu todennäkösesti ientulehduksesta. Suusta oli ollut pakko poistaa etuhampaat ylhäältä, alhaaltahan ne on jo pois. Perimmäiset poskihampaatkin oli pakko poistaa, molemmat ihan mätiä . No, onneks ne vieressä olevat, joita se käyttää, on ihan terveet! Tästä kun Jazi nyt kipulääkkeellä ja antibiooteilla tokenee, niin se on ihan terve muori! Mahtavaa . Ruoka-annoksia on kyllä ehdottomasti pienennettävä . Jazi näytti taas luonteensa, kun lähdettiin kotiin. Koitin ottaa syliin, niin nosti kauheen metelin. Eli "...tu mähän kävelen ite!". Kotiovella mun oli pakko laittaa pyyhe sen mahan alle ja nostaa se autosta sillä ja kantaa sisään. Se ei oikein tykänny musta sillä hetkellä . Paska-akka vei sen kamalaan paikkaan! Antaakohan muori ikinä anteeks .

Puuskan kisat Valkeakoskella... Noh . Tuomarina Johanna Wüthrich. Ekalla agiradalla tehtiin hienoa rataa tokavikalle esteelle asti. Putken jälkeen oli siis kaks aitaa jäljellä. En ottanut koiraa hanskaan, kun se tuli putkesta, käänsin sille selän. Kuinka ihmeessä mä onnistuin nappaan KAKS kieltoo siltä yhdeltä ja samalta esteeltä?!? Se siitä nollasta. Tulos 10, aika -4,44 (ia50) ja sijotuksesta ei hajua.
Toisella agiradalla tippu eka rima. Koira jäi ihan liian kauas ekasta esteestä ja se johtui siitä. Sitten Puuska latasi tulla Aalta läpi. Palautin sen sille, kehuin, vapautin ja nappasin kainaloon. Siihen loppu se rata, prkl! Selkeesti näki, kuinka pienessä päässä raksutti, että mitäs nyt tapahtuu?!?
Hyppäri oli ihan huippu! Ainakin koiralta... Mä onnistuin taas sössimään. Vedin koiran muurin ohi, hyvä minä! Tulos siis 5, aika -6,54 (ia43) ja sijoitus 2. Onhan se kiva päästä palkinnoille, mutta ei se silti paljon lohduta . Kaikissa kolmessa lähdössä taisteltiin taas istumisen kanssa. Aaargh!

Torstain treeneissä otettiinkin sitten kontakteja oikein urakalla. Sielläkin Puuskalla oli muka päässyt aluks unohtuun, mikä puomin loppuasento on. Aa oli joka kerta hieno. Treenit meni tosi kivasti, eikä muuten ollu ihan helppoo pätkää! 

Ilmotin just Puuskan Takutin kisoihin. Siellä molempina päivinä 3 starttia, mutta me mennään vaan kahdelle per päivä. Huomenna ajellaan äiskälle Hämeenlinnaan yöks. Sunnuntaina Parolassa 3 starttia. Sieltä tullaan Iittalan kautta kotiin. Maanantaina saan miehen pariks viikoks kotiin. Sitten se vaihtaakin työpaikkaa ja seuraava törni olis vaatimattomat 6 viikkoa. Saattaa venyä jopa seitsemään... Uh, se ei tuu oleen helppoo, mutta onpa se sitten koko mun loman kotona ja pitkälle elokuulle muutenkin. Että semmottis. Onneks ovat Kotkassa pari ekaa viikkoo, jos siellä sitten ajelis käymään...