Jazi on syntynyt 3.12.02. Hurttalassa e. Samba i. Jedi. Kasvattajat Arja & Kimmo Viitaniemi. Sileä tricolour. Jazi oli pentueen vilkkain tapaus. Ainoa "puolipäinen" väritykseltään ja pitkäjalkaisin. Tytöstä saimmekin sitten haastetta monelle vuodelle. Ei ole ihan helpoimmasta päästä ollut tämä tapaus. Nyt kuitenkin tullaan taas hyvin juttuun. Jazikin aloitti agilityn -04 ja kisataan kakkosluokassa, ehkäpä ikuisesti..? Sterilisaatio tehtiin 02/05. Oikein tomera tyttö, jonka ulkonäkö pettää pahemman kerran...;)

Naapurin Samba

On siis Jazin äiti ja Jedi isä. Kun Samban omistajat alkoivat kysellä Jediä isäksi olimme jo harkinneet toista russelia. Jos astutus ei olisi onnistunut, olisimme varmasti ottaneet pennun jostain muualta. Onneksi kaikki kuitenkin sujui hyvin ja viisi eloisaa pentua näki päivänvalon. Pennut oli ihan naapurissa ja tokihan niitä käytiin katsomassa monta kertaa viikossa koko kahdeksan viikon ajan. Jazi kävi jopa meilläkin tutustumassa Jediin viikkoa ennen luovutusta. Jazin kotiuduttua helmikuussa -03 Pasi oli "isyyslomalla" hetken aikaa. Minä en tietenkään taas töiltäni voinut jäädä äippälomalle :(. Jazi oli täpäkkä pentu. Siihen sopii hyvin kuvaus: kun heität sen seinään se tulee kahta kovempaa takaisin...Tyttö totisesti näytti luonteensa ihan pennusta asti. Jedin kanssa tulivat alusta asti toimeen loistavasti. Ikäeroa oli kuitenkin vain reilu 2 vuotta.

Ne juoksut...

Ekan juoksun Jazi aloitti heinäkuussa-03. Jedihän siitä sitten sekosi ja siitä kerrotaan lisää Jedin sivulla. Jazi oli aikalailla hormoonien vietävissä muutama viikko ennen juoksua ja juoksun jälkeen. Ekan juoksun jälkeen sillä oli valeraskaus, joka ilmeni kyllä oikeastaan vain niin, että nisistä tuli maitoa. Aloitettuamme agilityn toukokuussa -04 päätin, että tyttö steriloidaan. Sen verran tuulipäänä se kävi niin pitkän aikaa. Neljännen ja viidennen juoksun välissä Jazi sitten leikattiin ja tyttö tasaantui selvästi.

Agility

Agility aloitettiin siis toukokuussa -04. Sinä vuonna kierrettiin möllikisoja. Jazille tuotti alkuun kovasti vaikeuksia pussi ja keinu. Pussiongelmasta päästiin, kun Pasi teki meille kotiin pussin. Keinuongelma on tänäkin päivänä hieman lievempänä olemassa (kontakti...). Ensimmäinen virallinen startti oli alkukeväästä -05 kun Jazi oli toipunut leikkauksesta. Kakkosluokkaan siirryttiin 15 ykkösluokan kisan jälkeen, eli ihan liian nopeasti! Kakkosissa ehdittiin ottaa muutama startti ennen kun tytön selkään tuli jumi. Se huomattiin treeneissä kun tyttö haki hypyille, lopulta oli aika haluton mihinkään ja hyppääminen autoonkaan ei kiinnostanut. Tästä on kaksi vuotta. Tyttö kuvattiin ja kaikki oli ok. Ilmeisesti lapojen välissä oli tulehdus. Kipulääkityksen ja viikon levon avulla Jazi tokeni taas omaksi itsekseen. Jazi on käynyt hierojalla silloin tällöin. Tuon tapauksen jälkeen selkä ei ole oireillut.

Alkuvuodesta -06 Jazi oli loistava. Tyttö kulki radalla kuin unelma ja oli kaiken aikaa kuulolla. Täyskäännös tapahtui maaliskuussa treeneissä. Kuinka niinkin pieni asia, kuin kynnen (mun) tahaton osuminen (Jazin) poskeen voi kääntää kaiken päälaelleen??! Tuo tapaus sattui keppien jälkeisessä palkkauksessa. Sen jälkeenhän ei sitten keppejä enää suoritettukkaan piiitkään aikaan. Treenaaminen omassa treenipaikassa oli pakko lopettaa koska Jazi paineistui siitä niin paljon. Viime vuonna startattiin kakkosissa 9 kertaa ja joka ikinen tulos oli HYL. Jos ei hylly tulltu keinulta, niin se tuli meikäläisen ohjausmokista. Kepit sain Jazin menemään kovan työn jälkeen edes jotenkuten. Alkuun kylläkin piti aina pysähtyä pari metriä ennen keppejä ja vielä välissäkin kerran. Sitkeästi kuitenkin yritin, koska ajattelin, että kisatilanteessa tyttö huomaa ettei kepeillä ole mitään "vaaraa". Treeneissä en voinut Jazin kanssa käydä edelleenkään. Siellä se saattoi mennä mua putkeen piiloon tai ei vaan suostunut lähtemään radalle :(. Se toimi vain kisoissa. Muuten siis koira meni kisoissa ihan loistavasti, mutta kepit ja keinu tökki pahasti...ja ne kontaktit. Kahteen kertaan olen agilityn alkeiskurssin jälkeen niin sanotusti opettanut esteet uudestaan, eli aloittanut kaiken lähes alusta. Tänä vuonna on saatu onneksi tuloksiakin, joista kaksi palkintopallisijaa, nolla & vitonen + yksi nolla sij.4. Sitten on ollut vähän surkeampia tuloksia ja hyllyjä, mutta paremmin kuitenkin. Ongelmana edelleen kepit, jotka on välillä hitaat ja Aan hidas alastulo & kontakti + ajoittain puomin kontakti. Kontakteja aletaan treenaamaan tehostetusti syksyn aikana kun kisat vähenee.

Toko

Jazi osaa kaikki ALO-luokan liikkeet, mutta ohjaajalla, kuten ei koirallakaan, motivaatio riitä...=/

Ei muuta kun Peetsalle

Agilityongelmien lisäksi ongelmia oli myös kotona. Lenkille lähtiessä Jazi saattoi alkaa huutamaan kuin syötävä. Ihan suoraa huutoa ilman mitään syytä. Näinä kertoina palasin takaisin ja koira jäi hetkeksi tuulikaappiin miettimään miten lähdetään. Lenkillä rähjäsi kaikille ja kiskoi hihnassa.

Edellisten vastoinkäymisten aikaan olin päättänyt, että seuraavaksi mennään ammattiauttajalle. Elokuun lopulla laitoin Peetsalle sähköpostia ja varasin ajan. Peetsa testasi Jazin, tulos oli, että tyttö on äärimmäisen kova pakkaus. Ei kumarra eikä nöyristele mitään. Ensimmäisestä käyntikerrasta alkoi jääkausi. Nopeasti Jazi ymmärsi, että sohvalle ei ole enää asiaa. Siihen mennessä se oli viettänyt kaiket illat sohvalla mun kainalossa. Sänkyyn tyttö yritti tulla vähän sitkeämmin, mutta taipui lopulta. Sielläkin oli siihen asti nukkunut mun peiton alla kaiket yöt. Peetsalla käytiin kerran viikossa saamassa uusia neuvoja. Jazi pääsi mukaan vain niille reissuille ja lenkeille, muuten se jäi aina yksin kotiin kun me muut lähdettiin. Yllättävän nopeasti huomioimattomuus auttoi. Jazista tuli ihan eri koira =)! Se, että sitä ei kotona enää rapsuteltu, vaikutti myös siihen, että sitä tuli ihmisiä kohtaan paljon avoimempi. Ennen se ei ollut vieraista, tai edes tutuista juuri välittänyt. Tuon kolmen viikon prosessin jälkeen alettiin pikkuhiljaa taas treenaamaan agilitya. Hiljaa hyvä tulee. Talvella päästiin uuteen paikkaan treenaamaan ja homma alkoi sujua. Keväällä tyttö meni jo kuin ennen vanhaan, siis silloin hyvinä aikoina...;). Virallisia ja epävirallisia kisoja ollaan kesä kierretty. Treenaaminen on jäänyt vähiin, koska kesätreenipaikka on sama kuin viime kesänä. Siellä Jazi ei vaan yksinkertaisesti toimi.

Summasummarum: vaikeuksien kautta voittoon. Viime syksynä olin täysin valmis luovuttamaan, energia ei tuntunut enää riittävän aloittamaan kaikkea jälleen kerran alusta. Nyt olen todella onnellinen, että sen kuitenkin tein. Nyt mulla on aivan mahtava harrastuskaveri ja kotona tyttö on kuin ihmisen mieli. Laumajärjestys on siis niin kuin pitää. Viime syksynä en olisi voinut kuvitellakkaan, että meille tulisi toinen russelinarttu. Nyt on kaikki toisin ja ihmiset jotka ovat Jazin pidempään tunteneet, hämmästelevät kuinka tyttö on muuttunut!

Tilanne 8/2008

Alkuvuodesta saatiin toinen nousunolla kakkosissa, mutta viimeinen onkin sitten ollut aika hakusessa. Saa nähdä tullaanko sitä koskaan edes saamaan... Jazi on kisannut viimeksi juhannuksena. Silloin molemmat radat hyl, kontaktit paukkui ja kepit oli hitaat. Juhannuksen jälkeen vein Jazin lääkäriin. Sillä oli selvä ientulehdus ja sen aiheuttajaksi todettiin krooninen nielutulehdus. Ikävä kyllä siitä ei ole tietoa kuinka kauan tytöllä on tulehdus ollut, koska se on ollut oireeton =(. Kolmen viikon antibioottikuurin aikana Jazi selvästi piristyi, mutta viikko kuurin jälkeen hengitys alkoi taas haista. Varasin ajan nielurisaleikkaukseen. Jazi leikattiin pari viikkoa sitten ja saa huomenna viimeisen satsin kipulääkettä. Vaikuttaisi olevan jo täysin kunnossa, mikä ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia... Tyttö on saanut nyt toipilaana normaalia enemmän huomiota ja sen käytös on sen mukaista. Pakko ottaa taas kovemmat otteet käyttöön, eli täysi huomioimattomuus päälle. Tilannetta ei tällä hetkellä tietty helpota se, että ollaan lomalla ja koko ajan kotona.

Juhannuksen jälkeisessä lääkärintarkastuksessa myös todettiin, että Jazin näkö on heikentynyt. Sitä osasin epäilläkkin. Virallisessa tutkimuksessa sitten selviää kuinka paha tilanne on... Myös Jazin selkä ja kyljet kuvattiin. Siellä kaikki on kunnossa. Sydän näyttää kuvissa vähän laajentuneelta, mutta se saattaa olla ihan normaalia iän tuomaa laajentumaa... Seuraamme tilannetta.

Tilanne 12/2010

Jazi täytti joulukuun alussa 8-vuotta! 2008-2009 vaan treenailtiin, ei kisattu ollenkaan. Jazi söi nielurisaleikkauksen jälkeen monet antibioottikuurit ientulehduksen takia. Lopulta keväällä -09 lääkäri sanoi, että hampaat piti poistaa. Eli alakulmurit ja -etuhampaat, hinta 500 euroa. Varasin ajan ja melkein heti kotiin päästyäni peruin sen. Ei helkkari voi maksaa noin paljon! Soittelin siis muille lääkäreille, mutta sain vaan yhden kiinni. Hinta-arvio oli 100 euroa! Kesän alussa mentiin sitten poistattamaan hampaita. Silloin selvisi, että ainoat missä on vähän mätää, on alaetuhampaat. Niitäkään ei tarvinnut poistaa! Jazilla oli kasvain toisen alakulmurin alla ja se poistettiin. Samalla lähti myös hammaskivi. Onneksi menin toiselle lääkärille! Loppuvuosi treenattiin ja Jazi oli ok.  Kulki jopa tosi hyvin ja kaverit kannustivat kisaamaan. 

Tämän vuoden alussa alettiin taas kisaamaan. Jazilta puuttui siis se yksi aginolla kakkosista. Eka kisa Riksussa meni tosi hyvin, paras aika, mutta puomilta 5. Seuraavissa kisoissa Tampereella napsahti nolla, 2. sija, SERTi ja menolippu kolmosluokkaan! Kukapa olis uskonut!? Jazi nousi kolmosiin 7.2.2010. Sen jälkeen ollaan kisattu jonkinverran. Kisakirjassa komeilee kaksi hyppärinollaa kolmosluokasta! Kontaktithan on aina olleet Jazille aikamoinen ongelma... Heinäkuun jälkeen likka ei ole kisannut, kun mä olen panostanut Jediin. Ovat niin erilaisia ohjattavia. En uskonut Jazin koskaan nousevan kolmosiin, mutta niin vaan kävi. Joskus asettamani tavoite on siis täytetty. Tulevaisuudessa Jazi saattaa päästä kirmailemaan muutaman hyppärin. Aktiivikisaajaa siitä ei kuitenkaan enää tehdä. Jazi nauttii enemmän löhöilemisestä omalla sohvalla. Kisareissuille se pääse kyllä mukaan, nauttii makoilemisesta BOTti päällä takaronkissa.

Jazi on ollut ihan terve. Alkuvuodesta kun meillä oli kennelyskää, se yskäsi kerran. Likka kävi myös silmätarkastuksessa helmikuussa. Vasemmassa silmässä on lievä kaihi ja oikeassa luomikasvain. Pari viikkoa sitten lähti sitten niitä hampaita. Vein likan hammaskiven- ja kasvainten poistoon. Patteja poistettiin vasemmasta takajalasta, rinnasta oikealta, suusta ylähampaiden takaa ja silmäluomesta. Nyt oli pakko poistaa myös ne alaetuhampaat, koska ne oli mädät. Ei olleet tippuneet itsellään. Lääkäri napsi myös pieniä poskihampaita pois. Jazi ei meinannut millään nukahtaa. Kolmen piikin ja nukutuskaasun jälkeenkin se vielä sätki. Hurja likka! Nyt on kipulääke- ja antibioottikuuri jo loppuneet ja kaikki ok. Jazin suu ei enää haise ja luut ym. kovat herkut maistuu entistä paremmin! Jazin synttärit kruunasi se, että löydettiin Hugo-veli! Toivottavasti nähdään tulevaisuudessa useamminkin.