Forssan kisoista siis jo viikko. Viime torstaina kävin töitten jälkeen ostoksilla. Illalla lenkkeilin koirien kanssa, ei sen kummempaa. Pasi oli siis töissä. Perjantaina Pasi oli kotona ja kun tulin töistä lähdettiin massiivisille ruoka- ja juomaostoksille... Iltasella tein suklaisen hyytelökakun ja siistin paikkoja. Tietty myös lenkkeiltiin.

Lauantaina aloitin heti aamusta leipomisen ja muitten naposteltavien valmistuksen. Välillä ulkoiltiin ja istuskelinpa hetken takapihallakin. Ilma oli taas hieno =). Pasi laittoi ulkona paikat kuntoon ja autteli siivouksessa sisälläkin. Iltapäivästä tehtiin koirien kanssa pitempi lenkki. Sitten pitikin jo tehdä viimeiset valmistelut ja käydä suihkussa ennen vieraitten tuloa.

Ihme että mulle iski kumma vatsakipu melkein saman tien kun Lepaan porukka oli tullut. Mahaa poltti vasemmalta puolelta ihan älyttömästi. Välillä oli pakko mennä makaamaan kylppärin lattialle ja olla vaan hiljaa. Onneks se olotila meni kuitenkin ohi, mutta ainakin tunnin verran se kesti =(. Voi olla että syynä oli se, että touhusin koko päivän ja syöminen jäi muutaman leivän varaan. Illalla tuli kuitenkin syötyä ja nesteytettyä enemmän kun tarpeeks ;). 

Ilta oli mukava. Ruoka ja juomat riitti vaikka ne kaikille kovin hyvin maistuivatkin =). Jazi ja Pimu oli onnessaan kun oli monta rapsuttajaa. Jedi esitti tietty omat rituaalinsa, niin kun aina kun joku tulee kylään. Yöllä oli sitten taas lähdettävä kaupungille. Tähän ikään ei olla vielä opittu ettei sinne kannata lähteä... siellä ei ole yhtään mitään! Hetki istuttiin Mikan ja Minnan kanssa Sirkuksessa, vähän tanssittiinkin. Ei silti olis kannattanut maksaa 8euroa sisään/naama + juomat ja taksit päälle. Pasi jonotti taksia melkein puolituntia ja mä kävelin sillä välin Rapamäkeen asti... Paljain jaloin, kun kengät alko ahistaan jo alkumatkasta. Alkaa näköjään tulla tavaksi noi yölliset kävelyt?

Kotona oltiin neljän maissa. Aamulla/päivällä todellakin nukutti. Koirathan siitä sai kärsiä, mutta onneksi ovat kovin sopeutuvaisia ja sen lisäksi vielä pidättäväisiäkin... Päivä meni siis melkolailla "hyväntekeväisyyteen". Syötiin hyvin (rasvaisesti) ja löhöttiin paljon. Illalla tehtiin kunnon lenkki, toivottavasti se hyvitti koirille muuten tylsää päivää edes pikkusen... 

Maanantaina mä painoin töissä pitkän päivän. Pasi lähti iltapäivästä treenaamaan Kirstulaan. Kimin opastuksella jälleen. Pimukin pääsi mukaan ja vähän treenaamaankin. Mä touhusin vähän Jazin kanssa sisällä ja takapihalla. Lopulta munkin oli aika lähteä Kirstulaan kouluttamaan. Menin fillarilla, Pasi tsekkas auton mittarista, että matka on vähän reilu 7km. Tuuli ihan älyttömästi, mutta "sissinä" lähdin polkemaan kun olin niin päättänyt. Turhaan en pyörää pessyt ja laittanut kuntoon! Varmasti alan nyt menemään fillarilla niin usein kun mahdollista. Harmi että työmatka on niin pitkä ettei sitä viitsi sutkuttaa =P. Iltasella taas lenkkeiltiin.

Tiistaina painoin taas pitkän päivän töissä, vielä pidemmän kun maanantaina. Kun tulin kotiin ja istahdin hetkeksi koneelle, niin meinasin nukahtaa tähän. Siinä se sitten olikin, loppuillan oli veto pois ihan täysin. Lenkille tietty lähdin ja vähän jumppailinkin, mutta sänkyyn kaaduin jo ennen kymmentä. Se on harvinaista.

Sikeästi nukutun yön jälkeen menin kuuteen töihin. Tänään pääsin jopa ajallaan lähtemään kotiin! Päivä oli silti tosi rankka. Oltiin Pasin kanssa samaan aikaan kotona. Ajettiin peräkkäin koko matka, tylsää näillä bensan hinnoilla... Mutta minkäs teet kun mun työpäivien pituudesta ei voi tietää. Ollaan siis nyt heinäkuun lopulle samassa työpaikassa jos en ole sitä vielä maininnut? Työajatkaan ei tosin yleensä mene yksiin. Tänään kuitenkin näin. Ulkoilutin koirat ja leikkasin Pimun kynnet ulkona. Siistin myös vähän karvaa että tytöllä ei olis niin kuuma. Tuija tulee todennäköisesti sunnuntaina trimmaamaan Pimun kunnolla.

Lähdettiin porukalla Parolaan, pojat treenaamaan ja me tytöt lenkille. Lämmitin  Jedin sillä aikaa kun Pasi rakensi rataa. Sitten lähdin tyttöjen kanssa kävelylle. Oli niin kuuma että kovin pitkää lenkkiä ei tehty. Kävin kuljettamassa Pimua rautatien rappusissa. Ne on sellaiset inhat joista näkee alas ja reiät on aika isot. Vähän jouduin Pimua vetämään että lähti tulemaan ylöspäin. Onneksi Jazi on tottunut kulkemaan noissa rapuissa ja näytti esimerkkiä. Jedillekkin noissa kulkeminen oli alkuun vaikeeta. Alaspäin Pimu meni reippaammin. Kehuilla ja palkalla kaikki suttaantuu =).

Poikien treenit meni ihan hyvin. Viimesellä (neljännellä) pätkällä Jedin vauhti oli jo aikalailla hiipunut. Pimukin pääsi ottamaan puomia, rengasta, putkea, keppejä ja muutamaa hyppyä. Hyvin meni =). Kotona käytiin taas pienellä käkäyksellä metsässä.

En tainnut mainitakkaan, että Saviojan Anne mittasi Pimun viime viikolla. Anne oli tuomarina 1-luokkien iltakisoissa ja tyrkkäsin Pimun mitattavaksi virallisten mittausten jälkeen. Hienosti tyttö oli aloillaan kun mitattiin. Korkeudeksi Anne sai 29,5cm mikä oli mulle vähän yllätys. Olen kuvitellut että tyttö olis matalampi. No, selkee mini kuitenkin.

Pojilla lauantaina yksi startti Riksussa. Siellä tuomariharjoittelijana Johanna Wurtrich. SM-kisojen ilmoaikakin meni ja sinne ollaan nyt sitten ihan oikeasti menossa. Äiti lupasi tulla hoitamaan tyttöjä tänne. Päästään siis lähtemään vaan kisaavan koiran kanssa matkaan. Kivempi se varmasti onkin hotellissa olla vaan yhden kanssa. Juhannukseksi ilmoitin Jedin kaikkiin neljään starttiin. Jazi ottaa perjantaina agiradan ja lauantaina ekan agiradan. En viitsi laittaa hirveesti rahaa Jazin startteihin kun ei siitä tiedä...

Jazia olen nyt hieronut muutaman kerran viikossa. Juhannuksen jälkeen aion viedä sen hammaskiven poistoon. Todennäköisesti joudutaan poistamaan myös hampaita. Jazin alaetuhampaat on menneet pienessä ajassa huonoon kuntoon ja osa jopa heiluu =(. Syömiseen ja puremiseen ei ole kyllä vaikuttanut. Hengityshän Jazilla on haissut aina tosi pahalle =P. On se jännä miten sitä hammaskiveäkin muodostuu niin erilailla. Jedillä sitä ei ole ollenkaan, vaikka on pari vuotta vanhempi. Tuskin koskaan pahemmin tuleekaan. Kun nyt Jazin lääkäriin vien, niin se tutkitaan sitten perinpohjin muutenkin. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka sen käytökselle löytyisi lääketieteellinenkin syy..?

Että sellasta. Ilmoja pitelee ja hommaa piisaa. Viikonpäästä alkaa varmaan jo pieni jännitys kutkutella vatsan pohjassa ;).