Näkymää meidän teltalta

Perjantaiaamuna lähdettiin ajelemaan Piikkiöön kymmenen maissa. Perillä oltiin ennen puoltapäivää, eli hyvissä ajoin ennen mini2:sten ekaa rataantutustumista. Kasattiin teltta, kirjauduttiin sisään majataloon ja leiriydyttiin/majoituttiin kaikessa rauhassa. Kävelytettiin koirat ja sitten olikin aika mennä ihmetelemään radan rakennusta. Kakkosten tuomarina oli ekalla radalla Eija Berglund. Rata vaikutti ihan iisiltä ja Jazi oli ihan mukavassa vireessä. Aa oli kolmantena esteenä ja Jazi otti kontaktin! Siitä sitten putken ja muutaman hypyn kautta oli tarkoitus mennä puomille. Jazipa ampui putkeen, enpä tullut ajatelleeksi että niinkin voi käydä! Puomin kontaktista ei tämän jälkeen tietoakaan. Kepit oli melko hitaat, mutta keinu oli aivan loistava! Jazi ei ole varmaan koskaan ottanut kisoissa yhtä hyvää keinua =). Onneksi siis jotain hyvääkin: Aan kontakti, keinu ja Jazin iloisuus.

Poikien ekan radan tuomaroi tuomariharjoittelija Marjo Heino. Radalla oli muutama ansakohta... alla oli kepeiltä 5 kun Jedi paukautti mennän putkeen. Pasi oli suunnitellut takaaleikkauksen väärään kohtaan ja sen oma liike ohjasi Jedin putkeen =P. Muuten ihan särmää menoa taas.

Toinen rata oli hyppäri, tuomarina Leena Rantamäki-Lahtinen. Rata ei ollut yhtään Rantiksen tyylinen, se oli nimittäin haastava! Jedi hyppäsi yhden aidan väärin päin kun Pasi ei antanut sille tarpeeksi tilaa. Viimeinen aitakin jäi sitten Jediltä hyppäämättä kun Pasi ei enää ohjannut. Se siitäkin sitten. Perjantain saldo siis 3xhyl meidän perheelle. Lisäksi Pasin operoitu polvi alkoi kiusaamaan vähän lisää. Se kipuili vähän jo keskiviikon episten jälkeen.

Tuorlan majatalon päivällisruoka oli hyvää, rahkaan tosin sai lisätä reilusti sokeria ja marjat etsi toisiaan. Kastikkeen liha oli kuitenkin tosi mureaa, pisteet siitä =). Iltasella istuskeltiin meidän teltalla Terhin ja Pasin kanssa. Oli siinä alkuun Päikki ja kaverinsakin grillaamassa kertisgrillillä makkaraa. Nautiskeltiin kuka mitäkin alkoholipitoista, jutskailtiin ja ähmellettiin sipsejä ja karkkia. Tietysti myös lenkitettiin koirat. Leppoisaa oloa. Iltapäivällä satoi aikalailla, mutta illaksi ilma selkisi ja saatiin jopa vähän auringon punaa poskiin =D. Päivän viimeiset radat jätettiin niille sijoilleen ja ihmiset kävi niitä sitten treenailemassa vielä myöhemmin. Mäkin kävin ottamassa Jazin kanssa keppejä ja kontakteja. Meni reippaasti. Pasi otti Pimun kanssa lähinnä keppejä. Huoneeseen kömmittiin 23.30 pintaan.

Lauantaina herättiin ihan liian aikasin! Jedi oli vähän valunut pissaa sänkyyn ja halusi päästä ulos. Kello oli 6.30. Pasi sitten lähti viemään koiria pissalle ja mä laitoin niille ruokaa. Sen jälkeen nukuttiin vielä reilu tunti. Aika yllättävää oli se, että Jazi nukkui koko yön Pasin sängyssä. Jedi oli mun kainalossa ja Pimu yksin kolmannella sängyllä/lattialla. Pimulle tulee kainalossa niin kuuma, ettei se siinä pysty kauaa olemaan. Aamu otettiin rauhallisesti, syötiin tosi tuhti aamupala ja annettiin sen laskea. Sitten alettiin pikkuhiljaa roudata kamoja huoneesta autoon. Lenkitettiin koirat ja vietiin ne telttaan häkkeihin makaamaan. Ilma oli aurinkoinen, mutta ei kovin lämmin, tuuli oli kova.

Kakkosten ekan radan tuomaroi Asko Jokinen. Radan alku oli tylsä, koska siinä joutui ottamaan koiraa haltuun eikä saanut kunnon vauhtia. Kahden ekan esteen jälkeen kun piti kääntää Jazi takasinpäin, se jäi haahuilemaan >=I. Tuli kuitenkin ja putken ja aidan kautta mentiin pussiin. Juoksin eri puolella pussia kun olin suunnitellut... niinhän siinä kävi että potkasin koiraa kun se ampui pussista ulos. Sitähän Jazi ei kestänyt. Vauhti hiipui eikä selvästi halunnut tulla mun lähelle. Loikkasi Aan ja puomin kontaktit oikein lahjakkaasti. Kepit oli hiiitaaat. Jätti vielä viimesen aidan hyppäämättä enkä lähtenyt korjaamaan. Jälleen kerran siis hylly. Tän radan jälkeen muhun iski taas epätoivo. Harmikseni vielä totesin, että kakkosten toinen rata, jonka tuomaroi Rantis, olisi ollut meille paljon sopivampi. Alussa pääsi juoksemaan kovaa jne. No, minkäs teet, ilmoittautuessa en voinut tietää miten tuomarit jaetaan. Ikävä kyllä...

Kolmosten ekan radan tuomaroi Rantis. Rata oli yhtä juoksupätkää, ei kovin vaikean oloinen, mutta omat jipponsa siinäkin. Jedillä oli hirvee vauhti eikä Pasi oikein polvensa kanssa pysynyt mukana. Kepeille meno oli aika vaikea ja siinä tössittiin moneen kertaan. Viimeinen keppiväli jäi ottamatta ja siitä sitten hyl. Puomin jätkä loikkasi tosi törkeästi, Aan kontakti oli hyvä. Radan jälkeen Pasi tuli sanomaan ettei aio juosta viimeistä rataa. Joko mä juoksen tai sitten jätetään kokonaan väliin... Polvi oli ärtynyt jo vähän liikaa.

Mä sitten päätin juosta Jedin kanssa viimeisen radan. Rata ei kyllä näyttänyt miltään läpijuoksuradalta, mutta halusin kokeilla kun annettiin mahdollisuus. Tuomarina Eija Berglund. Jedi otti täydellisen puomin kontaktin. Kepeille meno vähän tökkäsi mutta kepitti hyvin. Siitä aidalle ja sitten olis pitänyt kääntyä putken suun ohi aidalle... Putkeenhan se meni. Käskytys auttamatta myöhässä ja varmaan mun sijottumisessakin vähän parantamisen varaa. Jatkettiin matkaa täysillä. Päätin että otan kaiken irti. Jedin keinu oli tosi hieno = vauhdikas ja kontakti nappiin! Siitä renkaalle ja lähetin sen aika kaukaa putkeen. Näin sain aikaa mennä odottamaan sitä melkein muurille asti. Vedätin varmaan vähän liikaa kun muurin palikka putosi kamalassa vauhdissa. Lopun ohjauskuviot onnistui nappiin. Aan kontakti osui, mutta parempikin olis voinut olla. Mulla oli radan jälkeen taas hyvä fiilis. Jouduin juoksemaa ihan täysillä ja silti onnistuin vielä ohjaamaan hyvän radan. Hylly ei haitannut yhtään, koska meiltä ei kukaan odottanut mitään =). Lauantainkin saldona siis 3xhyl. Kisapaikalla näkyi ihan liikaa pieniä pentuja! Onneks Pimun pentuaika on vielä tuoreessa muistissa...

Pakattiin teltta ja muut kamat autoon ja odoteltiin kisakirjoja. Niitä ei alkanut kuulua ja Terhi ystävällisesti lupautui ottamaan Jedinkin kirjan että päästiin lähtemään. Suuri kiitos tästä. Meidän vuoro taas seuraavalla kerralla. Mä ajoin kotiin ja Pasi sai rentoutua vieressä. Kotona oltiin vähän ennen 20.00 ja nälkä oli älytön. Onneks oli tehty hyvät valmistelut ja suunnitelmat, joten ruoka oli lähestulkoon valmista. Hyvän ruuan ja punaviini jälkeen väsy yllätti nopeesti. Päivä ulkona edesauttoi asiaa myös. Meillä molemmilla helottaa naamat punasena. Aurinko paistoi koko päivän, mutta tuuli oli niin kova, ettei aurinkoa osannut varoa. Kohta varmaan lähtee nenästä nahka...

Sunnuntaina nukuttiin ja vielä vähän nukuttiin. Kaikkea pientä touhuiltiin, mutta aika hyvin oli puhti pois. Iltapäivästä oli ukkoskuuro ja satoi vettäkin jonkin aikaa, joten ihan hyvällä omallatunnolla sai möllötellä ;).

Tänään sitten... Hyvät vai huonot uutiset ensin? Jazi oli tänään lääkärissä. Tässä ensin "karua kertomaa": molemmissa silmissä pupillin supistumisrefleksi hidastunut, lievää samentumaa. Saattaa olla alkavan kaihin aiheuttamaa. Mähän olen kautta aikojen ollut sitä mieltä, että Jazin näössä on jotain vikaa. Ientulehduksen takia mä varasin eilen ajan... nielurisat voimakkaasti tulehtuneet ja suurentuneet. Tulehdustila suussa ja nielussa johtuu todennäköisesti niistä. Risat penslattiin. Kiva kun mitään oireita ei oo ollut =(. Jazi sai 3-viikon antibioottikuurin ja todennäköisesti varaan leikkausajan kun jään lomalle. Se ei taas ole mikään halpa juttu, tänäänkin meni jo melkein 150euroo =P. Täytyy tyttö kuitenkin kuntoon saada. Selkä ja kyljet kuvattiin: kuvat otettiin epämääräisten kipujen takia. Mitään selkeää syytä ei löytynyt. Eli todennäköisesti lihasperäistä kipuilua. Lääkäri sanoi kyllä että voi olla psyykkistäkin... Sitäkään en kyllä epäile. Liikkuu, hyppää ja venyttelee ihan normaalisti. Jazi jouduttiin rauhoittamaan koska oli agressiivinen. Alkututkimukseen jouduttiin laittamaan kuonokoppa. Eipä ole tollasta ennen tapahtunut! Niin ja sydän on vähän laajentunut...

Että semmosta. Varmasti on tytöllä ollut kurkku kipee! Sen temppuilu on epäilemättä ollut oire tosta. Me ei vaan olla osattu lukea sitä, harmi =(. Nyt Pasikin ymmärtää Jazia vähän paremmin =). Tyttö on nyt rauhoituksen jäljiltä melko pökkelönä ja pissa valuu. Söi äsken kun Pasi tuli toisten kanssa lenkiltä ja nyt taas uni maistuu. Multa tuli kyllä itku kun katselin pöydällä makaavaa koiraa. Jonkin aikaa olen henkisesti yrittänyt varautua pahimpaan, mutta tuskinpa siihen koskaan voi täysin "valmis" olla. Onneks nyt ei kuitenkaan vielä ollut se viimeinen kerta.

Terhille kiitos mukavasta Juhannus-seurasta =)!