Ainakin mun mielestä. Ti-ke illat meni siis hätäensiapukurssilla. Lähdin aamulla töihin ennen puol seiskaa ja tulin illalla kotiin seiskan aikaan... Ihan hirmu aktiivisesti en kurssilla jaksanut toimia, mutta eiköhän sieltä kaikki tarpeellinen jäänyt mieleen. Kaikki oli tuttua asiaa kun EA1:sen oon vuosia sitten suorittanut. Flunssakin oli aika hyvin aisoissa. Keskiviikon iltalenkki vahvisti taas mun haluani muuttaa maalle. Nää ihmiset täällä tuntuu olevan pääsääntösesti aivottomia eläimineen ja lapsineen.

Pasi ja Pimu oli keskiviikkona normaalisti treeneissä. Pasi lähti vaikka olo oli ollut koko päivän flunssainen. Pasiin tauti ei siis iskenyt kurkkukivusta huolimatta kunnolla. Ehkä toissaperjantain suurehko alkoholiannos auttoi asiaan???  Juha oli tällä kertaa todennut, että Pimu tuntuu saavan joka kerta lisää vauhtia. Hidashan se ei ole ollut koskaan... Kotiläksyksi olivat saaneet pujottelutreeniä, lähinnä sisäänmenoja ja kestävyyttä (oli lopettanut muutaman kerran kympin kohdalla) pitää vahvistaa. Muutenhan Pimu jo pujottelee molemmin puolin täysin itsenäisesti.

Nukuin taas ke-to välisen yön huonosti. Aamulla särki päätä ja olo oli muutenkin kurja. Töissä alkoi huimaus ja nenän niistäminen. Työpäivä otti tosi koville ja iltapäivästä soitin työterveyteen. Rinnasta otti päivän aikana useaan kertaan ja illalla sohvalla heitti muutaman ylilyönnin kaupan päälle. Ihan hyvä siis että päätin olla menemättä perjantaina töihin. Omiin töihin en olis mennytkään vaan Visamäkeen. Kävin työterkkarilla perjantaiaamuna hakemassa saikkulapun. Terkkari on sama joka jo edellisen työpaikan aikaan oli, joten tietää mun tapauksen oikein hyvin. Lepoo vaan, mitäpä muuta sitä flunssaan tarvii. Ehkä olis pitänyt kunnolla levätä jo reilu viikko sitten?  

Perjantaina otettiin siis tosi rennosti. Pakkohan koirien oli välillä päästä ulos, mutta muuten lojuin sohvalla. Lauantaina oli kova pakkanen. Poikettiin Parolan reissulla Pekolaan. Siellä oli tungosta, mutta Pasi otti kuitenkin Pimun kanssa pikasesti keppejä ja kontaktit. Otin Jedin kanssa rauhallisesti, ite liikoja hötkyilemättä, kepit kaks kertaa ja puomia & Aata. Se oli pikanen visiitti. Käytiin vielä Aulangolla pienellä kävelyllä. Illalla oli pakkanen kiristynyt taas lähelle kahtakymppiä ja käytiin vaan pikasesti käppäilemässä. Ei oo muuten tän talven aikana ollut Pekolassa kertaakaan aikaisemmin ketään kun ollaan sinne menty! Jedi yllätti positiivisesti: Jonna pyöritteli belggaria samaan aikaan pienessä tilassa eikä Jedi sanonut mitään! Jätkä keskittyi vaan omaan hommaansa. Pimulla nyt ei luonnollisesti ollut mitään ongelmaa. Jazi olis varmaan ollu meidän koirista poikkeus...

Tänään on olo jo aika normaali. En silti aio vielä huhkia ihan hirveesti. Huomenna töissä sen taas näkee miten kunto kestää. Leikkasin äsken koirien kynnet ja tsekkasin anturat. Jedin anturat ei oo yhtään kuivat ja Jazinkin on ok. Yleensä ovat talvisin ihan koppurat. Pimulla on aika kuivat, sillä on muutenkin kynnet paljon hauraammat. Tyttöjen kynnet kasvaa nopeesti, mutta Jedin ei. Onkohan tää joku naisten juttu ? Pimulta otettiin taas vähän karvaa ja kohta se pitäis trimmata kunnolla näyttelyä varten. Viimekshän tuomari mainitsi, että karva sais olla karkeampi. Pehmeys johtui varmaan siitä, että trimmistä oli liian lyhyt aika. Jazin suu näyttää paremmalta eikä henki haise. Jedin pissavaiva on ja pysyy aiheuttaen vähän turhankin totisia keskusteluita  ja pinnan kiristymistä...

Ens viikolle ei kummosia suunnitelmia. Mulla hieroja, kaikilla treeniä ja perjantaina mulla "illallispalaveri". Tarkoittaen siis melko rentoa keskustelua punaviinin ja hyvä ruuan ääressä .