Jospa nyt olis tarpeeks voimia kirjottaa tänne viikon tapahtumista... Vois sanoa, että tän viikon olis vaikka voinut jättää elämättä .

Lauantaina Pasi tunsi itsensä kipeeks. Onneks jätti lenkit väliin eikä lähtenyt riuhtomaan. Illalla nousi sitten kuume ja yöllä se oli jo 40. Kaveri houraili ja kipuili tosi kovasti. Ei pysynyt sängyssä kun jalkoja särki niin kovin. Taluttelin sitä sitten pitkin yötä. Pimu alkoi yskimisen uudestaan. Sunnuntaina Pasi haki työterveydestä saikkua ja Pimu jatkoi vanhaan malliin. Sunnuntain aikana Pasin kuume ei juurikaan hellittänyt, ei sentään ollut enää 40, mutta yli 38 kuitenkin.

Maanantaina kuumetta edelleen. Pimuun ei tuntunut astmalääke tehoavan, yön sain taas valvoa. Tiistaina Pasi soitteli mulle töihin että Pimu yskä on jatkuvaa ja limaa tulee ihan älyttömästi. Tytön oli myös vaikea hengittää. Hengitys oli "haukkovaa" ja Pimun oli pakko pitää päätä koholla että sai henkeä. Tyttö oli myös ripuloinut oikein kunnolla. Pasilla edelleen kuumetta. Alkuillasta lähdin taas Pimun kanssa lääkäriin...

Pimulta otettiin taas pieni verenkuva ja röntgen. Röntgeniin pääsin avustamaan ja tyttöä ei tarvinnut edes rauhoittaa. On se urhea pieni eläin. Keuhkokuvat oli karua kertomaa. Kaksi viikkoa sitten otetuissa kuvissa oli vähän tiiviyttä, nyt keuhkot näyttivät olevan melkolailla täynnä . Tulehdusarvokin oli nousussa, joten eka antibiootti ei ollut auttanut yhtään. Pimun tila oli huonontunut aika paljon. Astma ja allerginen reaktio voitiin siis unohtaa siihen paikkaan...

Pimu sai taas kortisonipistoksen. Aloitettiin uusi 2-viikon antibioottikuuri ja 5-viikon kortisonikuuri. Neljän viikon päästä kuvataan uudestaan. Jos keuhkot on paremmat niin hyvä. Jos taas keuhkoissa ei ole tapahtunut muutosta, niin sitten tilanne on paha. Seuraava diagnoosi on todennäköisesti lymfooma, eli sitten toivoa ei juurikaan enää ole. Ihan hyvä että lääkäri kertoi asian nyt, sitä on ehtinyt sulattelemaan. Lääkärinä oli tällä kertaa Juha Virolainen kun Anssi oli vapaalla.

Kortisoni pitää oireet pois aika hyvin. Pimu yskii lähinnä aamuisin kun nousee pedistä. Pienet spurtit ulkona aiheuttaa myös vähän köhää. Tossa äsken kyllä jo vähän huolestuin kun alkoi köhimään vähän enemmän. Nyt on taas rauhallisempi. Nyt vaan kaikki sukulaiset, ystävät, kaverit, puolitutut ja tuntemattomatkin peukut pystyyn Pimu puolesta. Älyttömästi ollaan saatu tsempitystä facebookissa, E-HKK:n foorumilla ja ihan suoraan. Kiitos siitä. Tässä ollaan nyt oltu jaksamisen rajoilla jo vähän aikaa...

Tiistaina mulla alkoi yskä. Olo vähän heikkeni iltaa kohden. Eikä sitä tietty yhtään helpottanut huonot uutiset. Keskiviikkona Pasilla edelleen kuumetta. Pimu nukkui yön kortisonin ansiosta ja oli muutenkin pirtsakka aamulla. Mun lihassärky ja kurkkukipu yltyivät työpäivän aikana. Kun pääsin kotiin ja mittasin kuumeen, niin se oli nousussa. Illalla se kipusi sitten jo 38,6:een. Mä en ole vuosiin ollut niin kipeä! Seuraavana aamuna työterveyteen ja sairaanhoitaja otti verinäytteen. Tulehdusarvot huiteli pilvissä, eli ei tavallinen influenssa ainakaan niin kun Pasilla. Sain iltapäiväksi lääkäriajan.

On se helkkari ihme, että kaikki taas tulee päällekkäin! Onneks Pasilla ei enää torstaina ollut kuumetta, aika heikko olo kuitenkin. Lääkäri totesi, että keuhkokuumetta mulla ei ole, jotain positiivista! Mun yskä tuleekiin enemmän ylempää eikä rinnassa ole ollut mitään tuntemuksia. Tai no, muutamia tykytyksiä lukuun ottamatta. Päänsärky on ollut ihan älytön. Ibumaxia olen nappaillut mutta sekään ei tunnu auttavan kovin kauaa. Nyt kun Pimu on nukkunut yönsä, niin mä olen itse yskinyt ja pyörinyt tuskanhiessä. Mahtava fiilis! Perjantaiaamu meni hikoillessa, nyt jo alilämpöisenä, ja älyttömässä päänsäryssä.

Perjantaina soitin Vethausiin, kun sovittiin Juhan kanssa että soitan. Oli tilanne mikä tahansa. No ihan hyvähän se nyt on ollut. Ell Camilla vastasi ja totesi, että lisälääkitystä ei siis tarvita. Yhdessä todettiin, että aika näyttää, eikä voi kun toivoa parasta. Pimu on kuitenkin niin nuori, että lymfooma olis aika yllätys, mutta noi oireet... ja se että lääkkeet ei ekakerralla tehonneet, huolestuttaa aikalailla. Pasi oli perjantaina töissä, mikä ei välttämättä ollut hyvä juttu. Lääkäri ei kuitenkaan keskiviikkona ollut suostunut kirjoittamaan kun päivän lisää saikkua. Vaikka Pasi oli ollut neljä päivää suht kovassa kuumeessa!

Viime yön taas pyörin. Aamuyön yskin, niistin ja räin. Kuinka mieltä ylentävää! Onneks Pasi nukkui sikeesti enkä häirinnyt sen unia. Taas kävi niin kun yleensä kun sairastetaan samaan aikaan: satoi lunta! Pasi tuli just lumitöistä hiestä märkänä. Jo aamulenkki koirien kanssa otti koville, eilenkin pienet lenkit teki tosi tiukkaa. Keskiviikkona äiti kävi Jedin ja Jazin kanssa iltalenkillä. Pimu on ollut edelleen minimiliikunnalla.

Nyt ollaan sitten talvilomalla molemmat, jipii! Alkuviikko menee ainakin vielä toipuessa, se on varmaa. Onneks ei ole mitään suuria suunnitelmia. Hiihtämään olis ollut kiva päästä, mutta ei sydänvaivasen toipilaan oikein kannata... Tällä hetkellä oli tarkotus olla Riihimäellä kisaamassa Jedin kanssa. Kummastakaan ei nyt kuitenkaan ollut juoksemaan. Harmittaa! Onneks saadaan kuitenkin rahat takasin.