Keskiviikkona koirat pääsi kirmaamaan Pekolaan talkoitten jälkeen. Halusin tutustuttaa Puuskan paikkaan ennen perjantain agitreenejä. Eipä likka ollut uudesta paikasta moksiskaan. Reippaasti kirmasi muiden mukana ja juoksi putkia läpi . Jazilla taas vähän jumitti... Kotimatkalla käytiin vielä Aulangolla pienellä kävelyllä. Torstaina käytiin Ninan kanssa Tiiriössä ostamassa Sarille lahja. Samalla kävin ruokaostoksilla. Illalla lenkkeiltiin kotikulmilla melko rauhallisesti, Jedi oli aamupäivällä käynyt osteopaatilla...

Pimu

Pasi ja Jedi ajeli torstaiaamuna Sipooseen osteopaatille. Jedi oli kuulemma vähän jänskättänyt aluksi, mutta rentoutunut kun käsittely alkoi. Jedin etupää on selkeästi vahvempi kun takapää. Ei ole kuulemma pitkään aikaan käyttänyt takapäätään kunnolla. Oikea takajalka, jonka polvi murtui puolivuotiaana, on vahvempi kuin vasen. Lantio oli jumissa, sitähän olen itsekkin hieroessani epäillyt. Osteopaatti sanoi, että jos Jedi vaan muuten pysyy terveenä, niin sillä on vielä monta kisavuotta jäljellä . Jedi kuulemma varmasti jaksaa kolme starttia päivässä helposti, kunhan lantio on kunnossa. Osteopaatti oli todennut Jedin lihaksia kokeillessaan, että se ilmeisesti syo raakaruokaa? Raakaruokaa syövän koiran lihakset on kuulemma kiinteämmät kun kuivamuonaa syövän. Suositteli jatkamaan kotihierontoja, mutta kevyellä kädellä, tehoaa paremmin syviin lihaksiin. Lämpöhoitoa ei saa antaa, mutta BOTtia saa kisoissa ja treeneissä käyttää.

Puuska valloitti kiven

Kallistahan toi hoito on ja matkat vielä päälle. Hyöty on kuitenkin havaittavissa jo ekan käsittelyn jälkeen. Jedi hyppää autoon ihan suorilla eikä hae hyppyä. Se myös kävelee ja ravaa hyvin. Nyt saa liikkua ja kisata normaalisti. Seuraava hoitokerta on marraskuun alussa. On toi jätkä kuitenkin jo sen ikänen, että parempi hoitaa se kuntoon nyt eikä vasta sitten kun on enemmän jumissa... Kun takapää saadaan kuntoon, niin pujottelun ainakin pitäisi nopeutua, näin osteopaatti uskoi. Voi olla että Pasi joutuu vielä juoksemaan ihan kunnolla Jedinkin kanssa .

Perjantaina meillä alkoi Puuskan kanssa agitreenit . Vähän jänskätti, että miten likka käyttäytyy kun paikalla on vieraampia ihmisiä ja koiria. Olihan siellä toki tuttujakin, kouluttaja Jonnakin on tuttu. Eka piti vaan juosta koiran kanssa ja innostaa sitä. Sitten otettiin kahta putkea, suoraa ja vähän mutkalla olevaa. Hienosti meni ja vauhti oli kova. Mun ohjaus vaan oli vähän rävellystä ja Puuska sinkoili monta kertaa mun selän takaa mihin sattuu. Vein Puuskan aina välillä autoon rauhottumaan. Seuraavaks harjoteltiin pussia, sitä Puuska ei ollutkaan ennen mennyt. Annoin hihnan Jonnalle, Mika nosti vähän pussin suuta. Annoin Puuskalle pussikäskyn ja tarkoitus oli mennä huhuilemaan sitä pussin suulle. En ehtinyt pahemmin huhuilla kun likka tuli jo. Paineli samontein uudestaan pussiin. Montaa toistoa ei otettu ja vikalla kerralla pussi oli jo ihan alhaalla kun Puuska sen suoritti. Reipas likka . Jazihan ei meinannut aikoinaan suorittaa pussia sitten millään... Viimeseksi otettiin keppejä, niitä treenattiin maltilla ja palkkasin joka kepin jälkeen. Siinäkään ei suurempia ongelmia. Puuska oli ihan mahtava ja mulle jäi loistava fiilis. Ekaa kertaa Puuska jopa haukahteli putkia suorittaessaan!

Puustitsiou

Lauantaina lähdin aamutuimaan yhteiskuljetuksella Hesaan Amican henkilöstöpäivään. Sieltä kotiuduin kuuden jälkeen. Pieni siistiytyminen ja äiti heitti meidät Sarille pippaloimaan. Pasi lenkkeili iltapäivällä Jedin, Pimun ja Puuskan kanssa. Jazia ei napannut lähteä... Lenkki sai Pasin näkemään punaista . Tai ei lenkki, vaan naapuritien pikkuterrieri, toinen niistä sentään pysyi hanskassa. Koira oli päässyt tytöltä taas kerran karkuun ja oli tulossa suoraan Jedin päälle. Pasi sai kuitenkin sitä niskasta kiinni ennen kun se pääsi kunnolla Jedin kimppuun. Siinä se sitten oli roikottanut omia kolmea toisella kädellä mahdollisimman kaukana ja hyökännyttä koiraa toisella kädellä. Tyttö oli vääntänyt itkua ja sanonut ettei saa koiraa otettua kiinni, kun Pasi oli kehottanut äkkiä hakemaan sen pois. Kuinkahan monta kertaa vielä pitää sietää?

Tää päivä on mennyt kyllä täysin hyväntekeväisyyteen! Jos sitä kohta sais raahattua itsensä ulos, ehkä vähän piristyiskin? Ainakin hetkeks... Ens viikolla keskiviikkona viimenen kerta pentukurssia, agilityyn tutustuminen Pekolassa. Pasi suunnitteli vähän treenaavansa Pimun ja Jedin kanssa pentujen jälkeen. Perjantaina sitten taas Puuskan agitreenit.