Tässä on ollut kaikenlaista... On jäänyt Nokian kisat raportoimatta kokonaan!

Ne oli siis la 2.6. ja tuomarina Huittisen Harri. Hyppärillä ja ekalla agiradalla oli okseri, jota ei oltu treenattu aikoihin. Murrr Harrille! Hyppärillä okserin rima alas, seuraava este rengas, josta Puuska tuli ohi. Paluu renkaalle ja sit kepeille väärin sisään. Lähdössä istui yllättävän hyvin. Tulos 15 ja aika -4,26 (ia49), sijotuksesta ei tietoo.
Ekalla agiradalla okserin rima alas ja ekalla kertaa muurin palikat. Aan ja puomin kontaktit oli hyvät, keinua ei ollut. Tulos 10 ja aika -8,86, (ia55). Sijoitus???
Toisella agiradalla ei ollut okseria, mutta keinu oli. Puomin alastulo oli hiiidas, kun ei taas löytynyt 2on-2offia sitten millään. Mitäköhän siellä ees tapahtu??? Tais tulla kaks rimaa alas. Tulos 10 ja aika -0,41 (ia50), sijoitus 3. Lähdöt oli aika ok. Harrilta sain ekasta radasta palautetta, kun en tukenut okserilla tarpeeks. Kysyin, että hyppäskö Puuska normaalia huonommin. Ei kuulemma hypännyt. Rimoja nyt vaan tuli sit jostain syystä alas normaalia enemmän.

Ajatukset oli noissa kisoissa ihan muualla. Seuraavana yönä sitten istuinkin Acutassa. Viimeks kirjotin, että odotan jännityksellä seuraavan viikon perjantaita. No, sitä ei sitten tarvinnut odottaa. Asiat meni ihan päälaelleen ja jouduin ultrattavaksi aikaisemmin. Keskenmenosta on nyt toivuttu pari viikkoa. Rankka kokemus kertakaikkiaan. Ei niinkään fyysisesti, mutta henkisesti. Kun jotain oikein kovin toivoo ja odottaa ja siitä ehtii innostumaan... Pudotus on raju.
Onneks Teemu pääsi tulemaan kotiin mun tueksi ja ystävät on olleet korvaamattomia . Erityishali Jennille, joka kuskas mua päivystykseen ja kävi kaupassa ja apteekissa, kun tilanne oli pahimmillaan. Paljon haleja myös Suville, Huittisen Annelle ja Hurmeen Arjalle, jotka oli suurena tukena pahimpina päivinä. Suvin sain jopa viime viikolla kylään. Olipa mahtavaa jäpättää ihan naamatusten, eikä vaan viesteillä!

Että semmosta. Elämä ei aina mee niin kun suunnittelee. Kyllähän se jo tähän ikään olis pitäny tajuta moneen kertaan. Ja on kai tajuttukin, tän kertanen vastoinkäyminen vaan otti aika syvältä. Mutta kyllä tää tästä. Puuskan kanssa jäi yhet treenit ja Takutin iltakisat väliin, sillon oli fyysinenkin puoli vähän heikoilla. Agitreenit on kuitenkin parasta terapiaa, sen sain todeta taas viime viikolla . 

Elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa. Jospa tää kesäkin alkais kohta jo tuntuun kesältä. Ens viikolla on muutto ja sit pääsee omalle takapihalle grillaileen .